Tällä hetkellä maamme kansallinen kuntoilu on myös noussut kuumaksi tutkimusalueeksi, ja myös kuntoliikunnan ja mielenterveyden välinen suhde on saanut laajaa huomiota. Maamme tutkimus tällä alalla on kuitenkin vasta alkanut. Ulkomaisten teorioiden ja käytäntöjen ymmärtämisen, tunnustamisen ja arvioinnin puutteen vuoksi tutkimus on laajalle levinnyttä. Sokeutta ja toistettavuutta.
1. Kuntoiluharjoitukset edistävät mielenterveyttä
Tehokkaana keinona parantaa fyysistä terveyttä kuntoliikunta edistää väistämättä mielenterveyttä. Tämän hypoteesin testi tulee ensin kliinisestä psykologiasta. Jotkut psykogeeniset sairaudet (kuten mahahaava, essentiaalinen hypertensio jne.) eivät ainoastaan vähennä fyysisiä sairauksia, vaan myös psykologisia näkökohtia, kun niitä täydennetään kuntoliikunnalla. Merkittävää parannusta on saavutettu. Tällä hetkellä kuntoliikunnan mielenterveyden edistämistä koskeva tutkimus on tuottanut joitakin uusia ja arvokkaita johtopäätöksiä, jotka voidaan tiivistää seuraavasti:
2. Kuntoilu voi edistää älyllistä kehitystä
Kuntoharjoittelu on aktiivinen ja aktiivinen toimintaprosessi. Tämän prosessin aikana harjoittajan on järjestettävä huomionsa sekä tarkoituksellisesti havaittava (tarkkailtava), muistettava, ajateltava ja kuviteltava. Siksi säännöllinen osallistuminen kuntoharjoitteluun voi parantaa ihmiskehon keskushermostoa, tehostaa aivokuoren virityksen ja eston koordinaatiota sekä vahvistaa hermoston virityksen ja eston vuorotteluprosessia. Tämä parantaa aivokuoren ja hermoston tasapainoa ja tarkkuutta, edistää ihmiskehon havaintokyvyn kehittymistä, jotta aivojen ajattelukyvyn joustavuus, koordinaatio ja reaktionopeus voivat parantua ja tehostua. Säännöllinen osallistuminen kuntoharjoitteluun voi myös kehittää ihmisten tilan ja liikkeen havainnointia sekä tehdä asento-, painovoima-, tunto- ja nopeusaistien sekä korkeuden havainnoista tarkempia, mikä parantaa aivosolujen toimintakykyä. Neuvostoliittolainen tutkija M. M. Kordjova käytti tietokonetestiä testatakseen vauvoja 6 viikon iässä. Tulokset osoittivat, että vauvojen usein auttaminen oikeanpuoleisten sormien koukistamisessa ja ojentamisessa voi nopeuttaa vauvan aivojen vasemman aivopuoliskon kielikeskuksen kypsymistä. Lisäksi kuntoliikunta voi myös lievittää lihasjännitystä ja jännitystä jokapäiväisessä elämässä, vähentää ahdistustasoja, lievittää sisäistä jännitysmekanismia ja parantaa hermoston toimintakykyä.
2.1 Kuntoilu voi parantaa itsetuntemusta ja itseluottamusta
Yksilöllisen kuntoliikunnan prosessissa, kunnon sisällön, vaikeuden ja tavoitteen vuoksi, yhteydenpito muiden kuntoiluun osallistuvien henkilöiden kanssa johtaa väistämättä itsearviointiin omasta käyttäytymisestään, mielikuvistaan jne., ja yksilöt tekevät aloitteen osallistuakseen kuntoliikuntaan. Yleisesti ottaen he edistävät positiivista itsetuntemusta. Samaan aikaan kuntoliikuntaan osallistuvien henkilöiden sisältö perustuu enimmäkseen omaan etuun, kykyihin jne. He ovat yleensä päteviä kuntoilusisältöön, mikä edistää yksilön itseluottamusta ja itsetuntoa ja jota voidaan käyttää kuntoliikuntaharjoituksissa. Etsi mukavuutta ja tyytyväisyyttä. Guan Yuqinin kyselytutkimus 205:lle Fujianin maakunnasta satunnaisesti valitulle yläkoululaiselle osoitti, että oppilaat, jotka osallistuvat säännöllisesti kuntoliikuntaan
liikuntaa harrastavilla on korkeampi itseluottamus kuin yläkoululaisilla, jotka eivät osallistu liikuntaan usein. Tämä osoittaa, että liikunta vaikuttaa itseluottamuksen rakentumiseen.
2.2 Kuntoharjoitukset voivat lisätä sosiaalista vuorovaikutusta ja edistää ihmissuhteiden muodostumista ja paranemista sosiaalisen talouden kehittyessä ja elämäntahdin kiihtyessä.
Monilta suurkaupungeissa asuvilta ihmisiltä puuttuu yhä enemmän asianmukaisia sosiaalisia yhteyksiä, ja ihmisten väliset suhteet ovat usein välinpitämättömiä. Siksi kuntoliikunnasta on tullut paras tapa lisätä yhteyksiä ihmisiin. Osallistumalla kuntoliikuntaan ihmiset voivat kokea läheisyyttä toistensa kanssa, täyttää yksilöllisen sosiaalisen vuorovaikutuksen tarpeet, rikastuttaa ja kehittää ihmisten elämäntapoja, mikä auttaa yksilöitä unohtamaan työn ja elämän aiheuttamat murheet ja poistamaan henkistä stressiä ja yksinäisyyttä. Kuntoilun avulla voi myös löytää samanhenkisiä ystäviä. Tämän seurauksena se tuo yksilöille psykologisia hyötyjä, mikä edistää ihmissuhteiden muodostumista ja paranemista.
2.3 Kuntoilu voi vähentää stressireaktiota
Kuntoilu voi vähentää stressireaktiota, koska se voi vähentää adrenergisten reseptorien määrää ja herkkyyttä. Lisäksi säännöllinen liikunta voi vähentää tiettyjen stressitekijöiden fysiologista vaikutusta alentamalla sykettä ja verenpainetta. Kobasa (1985) huomautti, että kuntoilulla on stressireaktiota ja jännitystä vähentävä vaikutus, koska kuntoilu voi harjoittaa ihmisten tahtoa ja lisätä henkistä kestävyyttä. Long (1993) vaati joitakin korkean stressireaktion omaavia aikuisia osallistumaan kävely- tai hölkkäharjoitteluun tai saamaan stressin ehkäisyvalmennusta. Tuloksena havaittiin, että koehenkilöt, jotka saivat mitä tahansa näistä harjoitusmenetelmistä, olivat parempia kuin kontrolliryhmän (eli ne, jotka eivät saaneet mitään harjoitusmenetelmiä) selviytymisessä.
stressaavia tilanteita.
2.4 Kuntoilu voi poistaa väsymystä.
Väsymys on kokonaisvaltainen oire, joka liittyy henkilön fyysisiin ja psyykkisiin tekijöihin. Kun henkilö on emotionaalisesti negatiivinen aktiviteettien aikana tai kun tehtävän vaatimukset ylittävät yksilön kyvyt, fyysinen ja psyykkinen väsymys ilmenee nopeasti. Hyvän emotionaalisen tilan ylläpitäminen ja kohtuullinen aktiivisuus kuntoliikunnan aikana voi kuitenkin vähentää väsymystä. Tutkimukset ovat osoittaneet, että kuntoliikunta voi parantaa fysiologisia toimintoja, kuten maksimaalista tehoa ja maksimaalista lihasvoimaa, mikä voi vähentää väsymystä. Siksi kuntoliikunnalla on erityisen merkittävä vaikutus neurastenian hoidossa.
2.5 Kuntoilu voi hoitaa mielenterveysongelmia
Ryanin (1983) tekemän kyselyn mukaan 60 % 1750 psykologista uskoo, että kuntoliikuntaa tulisi käyttää hoitona ahdistuksen poistamiseksi: 80 % uskoo, että kuntoliikunta on tehokas keino hoitaa masennusta. Vaikka joidenkin mielenterveysongelmien syyt ja perusmekanismi, miksi kuntoliikunta auttaa poistamaan mielenterveysongelmia, ovat edelleen täysin selviä, kuntoliikunta psykoterapiamenetelmänä on alkanut yleistyä ulkomailla. Bosscher (1993) tutki aikoinaan kahdenlaisten kuntoliikuntamuotojen vaikutuksia sairaalahoidossa olevien vaikeasti masentuneiden potilaiden hoitoon. Yksi aktiviteettimuoto on kävely tai hölkkä, ja toinen tapa on jalkapallon, lentopallon, voimistelun ja muiden kuntoliikuntamuotojen pelaaminen yhdistettynä rentoutusharjoituksiin. Tulokset osoittivat, että hölkkäryhmän potilaat raportoivat merkittävästi vähentyneistä masennuksen ja fyysisten oireiden tunteista sekä lisääntyneestä itsetunnosta ja parantuneesta fyysisestä kunnosta. Sitä vastoin sekaryhmän potilaat eivät raportoineet fyysisistä tai psykologisista muutoksista. Voidaan nähdä, että aerobiset harjoitukset, kuten hölkkä tai kävely, ovat suotuisampia mielenterveydelle. Vuonna 1992 Lafontaine ja muut analysoivat aerobisen liikunnan sekä ahdistuksen ja masennuksen välistä yhteyttä vuosina 1985–1990 (tutkimus erittäin tiukalla kokeellisella kontrollilla), ja tulokset osoittivat, että aerobinen liikunta voi vähentää ahdistusta ja masennusta; sillä on terapeuttinen vaikutus pitkäaikaiseen lievään tai kohtalaiseen ahdistukseen ja masennukseen; mitä korkeampi liikunnan harrastajan ahdistus ja masennus ennen liikuntaa, sitä suurempi hyöty kuntoliikunnasta; kuntoliikunnan jälkeen, vaikka sydän- ja verisuonitoimintaa ei olisikaan, ahdistuksen ja masennuksen lisääntyminen voi myös vähentyä.
3. Mielenterveys edistää kuntoa
Mielenterveys on hyväksi kuntoliikunnalle, joka on pitkään herättänyt ihmisten huomiota. Etelä-Kalifornian yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan tohtori Herbert suoritti kerran tällaisen kokeen: 30 hermostuneisuudesta ja unettomuudesta kärsivää iäkästä jaettiin kolmeen ryhmään: Ryhmä A otti 400 mg karbamaattirauhoittavia lääkkeitä. Ryhmä B ei käytä lääkkeitä, mutta osallistuu mielellään kuntoiluaktiviteetteihin. Ryhmä C ei käytä lääkkeitä, mutta joutuu osallistumaan joihinkin kuntoliikuntaharjoituksiin, joista se ei pidä. Tulokset osoittavat, että B-ryhmän vaikutus on paras, helppo kuntoliikunta on parempi kuin huumeiden ottamisen. C-ryhmän vaikutus on huonoin, ei yhtä hyvä kuin rauhoittavien lääkkeiden. Tämä osoittaa, että psykologisilla tekijöillä kuntoliikuntaharjoituksissa on merkittävä vaikutus kunto- ja lääketieteellisiin vaikutuksiin. Erityisesti kilpailupeleissä psykologisten tekijöiden rooli pelissä on yhä tärkeämpi. Mielenterveysongelmista kärsivät urheilijat reagoivat nopeasti, ovat keskittyneitä, heillä on selkeä ulkonäkö, he ovat nopeita ja tarkkoja, mikä edistää korkeaa urheilullista kykyä; päinvastoin, se ei edistä kilpailutason suoritusta. Siksi kansallisissa kuntoiluaktiviteeteissa on erittäin tärkeää ylläpitää tervettä psykologiaa kuntoilussa.
4. Johtopäätös
Kuntoilu liittyy läheisesti mielenterveyteen. Ne vaikuttavat toisiinsa ja rajoittavat toisiaan. Siksi kuntoilun prosessissa meidän tulisi ymmärtää mielenterveyden ja kuntoilun välisen vuorovaikutuksen laki, käyttää terveellisen psykologian näkökulmia varmistaaksemme terveellisen liikunnan vaikutuksen; käyttää kuntoilua ihmisten mielentilan säätämiseen ja mielenterveyden edistämiseen. Tee koko kansa tietoiseksi kuntoilun ja mielenterveyden välisestä suhteesta, mikä edistää ihmisten tietoista osallistumista kuntoiluun mielialan säätämiseksi ja fyysisen ja henkisen terveyden edistämiseksi, jotta he voivat aktiivisesti osallistua kansallisen kunto-ohjelman toteuttamiseen.
Julkaisun aika: 28. kesäkuuta 2021